Nyt on Helsingistä muutettu pienempään kaupunkiin isosiskon luokse. Pikkasen on ollu tylsää kun kaikki kaverit ja menot on Helsingissä. Nyt pitää vaan totutella tähän ja odotttaa koulun alkua. Tuntuu jotenkin että olen enemmän vieraana kun asuisin täällä. No ehkä sen sitten oppii kun saadaan isompi kämppä ja molemmilla ommat huoneet jne toivottavasti saadaan se nopeesti odotan vaan sitä omaa rauhaa. On se muutenkin outoa muuttaa perheen luonta toiseen kaupunkiin. Kun on aina ollut samat kaverit ja samat piirit ja aina ollu  samassa kaupungissa samat ongelmat ja draamat. Kun täällä on  taas niin rauhallista ja naapuri lapset leikkii pihalla. Kun vertaa entiseen asuinpaikkaan jossa on vain juoppoja pihalla. No hyvä näin ehkäpä tähän tottuu :))

Ps. En ole polttanut tänää yhtään ja eilenkin poltin vain 2 tupakkaa.

Nykyään kaikki riippuu ja roikkuu rahasta. Kaiken hyvän ja pahan alku on raha. Onko enää olemassa asiaa joka ei riippuisi rahasta? Nykyään suurin osa eroista johtuu raha-asioista. Seksiä saa rahalla. Naiset yrittävät iskeä rikkaita miehiä. Jos ei ole rahaa asuu kadulla ja jäätyy ulos ilman ruokaa jne. Eli raha voi johtaa myös kuolemaan. Rahalla pysyy terveenä eli lääkeet ja muut pitää ostaa rahalla. Perhe voi hajota raha-asioiden takia. Nykyään koko maailma kulkee pelkän rahan mukana. Vaikka tosi asiassa raha on vain paperia luonnon materiaalia. Mutta se saa paljon pahaa ja hyvää aikaa. Nykyään maailma on täynnä rahan ahneita paskiaisia. Ihmiset haluaa vaan lisää ja lisää eikä ajatella seurauksia.

Tässä sattu töissä hauska, mutta ärsyttävä juttu. Olen firmassa töissä ja teen täällä paperi hommia. En ole rasisti mutta tällä turkkilaiselle olisi niin tehnyt mieli sanoa pahasti. Elikkä Turkkilainen soitti minulle ja puhuelu meni näin:

Turkkilainen: Minulla on yksi kysymys   

Minä: Niin kuka sieltä soittaa?

Turkkilainen esittelee ittensensä ja alkaa huutamaan huonolla suomen kielellä miksi sinä velotat 25 ero ?

Minä: kuin niin teen töitä ja minun pitää tehä paperi hommat että saat tavarasi. Jos en tee papereita et saa tavaroita.

Turkkilainen: huutaa puhelimessa: Etkö sinä tee ilmainen työ miksi paperit maksa paljon?

Minä. Koska tarvii minunkin saada tästä palkkaa

Turkkilainen: Muu haluaa 80 ero ja sinä 25 ero kunhan ei mene yli 80ero

Minä.  En tiedä muiden firmojen hintoja. Meillä on tälläset ehdot ja hinnat ja olen täällä vain töissä.

Turkkilainen: huutaa puhelimeen omalla kielellä ja sen jälkeen huutaa taaas minulle minä maksa teidän firmalle mutta minä haluan joku hyvitys.

No joo aluksi luulin että tämä oli joku kaverin pila. Mutta ihan oikea asiakas se sitten oli :DD

P.s. Sen jälkeen työkavereiden kanssa naureskeltiin että kyllä me se 80 euroakin voidaan ottaa ja että jos ei  osaa tehdä bisnestä niin voi  mennä tekemään hyva pizza :D

Eikö opettajien, työkavereiden, ystävien ja varsinkin perheen pitäisi tukea. On lause joka vihloo päätäni "Et sä pärjää" toinen ärsyttävä lause on "Et sä osaa". Näitä lauseita kuulee nykyään joka puolelta. Vielä sellasissa tilanteissa ja sellasilta ihmisiltä joiden ei kuulu väittää näin.

Ala-asteella opettajani väitti että en pärjää koulussa. Enkä pääse sinne yläasteelle minne haluan. Enkä osaa sitä ainetta,  enkä myöskään tätä. Ai niin sain myös kuulla " Olet niin ujo et saaa ystäviä" Omalta opettajalta. Olen ollut pienestä saakka tosi itsepäinen ja isäni on opettanut että saan sen mitä haluan eikä pidä luovuttaa. Ja pitää tehä niinkun itse haluaa eikä kuunnella muita. En sitten tiedä onko tuo aina niin hyvä juttu mutta sellainen vain olen.

Yläasteella muistan kun pääsin sinne minne halusinkin pikku koulusta isoon kouluun johon oli vielä yhdistetty Lukio. Tutustuin ensimmäisinä päivinä koko luokkaan ja sain paljon hyviä ystäviä. Yläasteen lopussa sitten tunsinkin jo oikeestaan kaikki ja muutuin ujosta tytöstä sosiaaliseksi oppilaskunta tytöksi. Mutta sitten sain taas kuulla tämän ärsyttävän lauseen "Etsä pärjää ne kokeet on niin vaikeet sulle" omalta opettajalta. Kyse oli siis matematiikasta kun olin saanut kutsun merkonomi koulutuksen pääsykokeisiin. Minulla meni niin hermo tuosta lauseesta että tsemppasin pääsykokeisiin ja kun huomasinkin että pääsykokeessa oli ihan perusmatematiikkaa ja ihan suht helpot kokeet. Seuraavana päivänä opettajani ja pari oppilasta kysyi miten meni kokeet sanoin vain että tosi hyvin ja kerroin mitä siellä kysyttiin. Ensinkään opettajani ei uskonut. No Kevätjuhla päivänä sain tietää että pääsin kesätöihin hienoon firmaan sihteeriksi jossa olen vieläkin. Menin koulun viimeisenä päivänä laittautuneena opettajalleni iloisena kertoen että sain kesätöitä firmasta ja olen siellä sihteerinä niin että enkö muka pärjää. Sen jälkeen opettajani meni ihan hiljaseksi ja hyvä niin. Ai niin ja olisin myös päässyt merkonomiksi opiskelemaan.

Tällä hetkellä olen muuttamassa toiseen kaupunkiin ja olin jo unohtanut koko ton lauseen. Kunnes oma äitini alkoi jauhamaan tota lausetta "Etsä pärjää toisessa kaupungissa", "Tulet vielä takaisin kun etsä pärjää" . Nyt mulle on tullut taas sellanen olo et pakko näyttää että pärjään :)

En tiedä mikä ihmisten ongelmana on murskata toisten unelmat. Itse ainakin tuen muita päätöksissä. Yleensä aikuiset tukee pienempiä sanoilla " Kyllä sä pärjäät" mutta ainakin minun kohdalla asia on ollut toisin. 

Tänään aukeaa lempisalini ja nyt olen valmis pudottamaan sen 5kg jonka olen lihonut talven jälkeen. Pömppis masu ei ole kiva vielä kun aijon hankkia siihen tatskan. Oikeastaan olin jo päättänyt että aloitan rehkimisen jo heti heinäkuun alussa, mutta harmikseni lempisalini oli kesälomalla. Nyt pitäisi vielä vaihtaa ruokavaliota ja lopettaa herkuttelu. Haluan samaan kuntoon kun viime syksynä. Ikävä kyllä olin ottamassa aurinkoa ja koko yläkroppa on ihan palanut. Kipeetä tekee olla jo töissä :< mutta joka tapauksessa olen sinne salille päättänyt mennä vaikka tekisi kipeää. En ole ikinä ennen palanut ja mietiskelen tässä että kauan tuo punotus kestää? :o

P.s. Yritän lopettaa tupakoinnin. Enää neljä tupakkaa kahdeksasta tupakasta päivässä.